Haloo
Beacytan Grand Master
Haloo, onks valoo?Haloo, koira joka kulki vapaana Munkkiniemestä Stockmannille ja odotti kärsivällisesti sovituskoppien ulkopuolella maaten. Neljän vuoden iässä syyspimeällä koira käveli mökillä takan edustalle siirrettyä tuolia päin. Totuus valkeni pian, koira ei nähnyt pimeässä. Eläinlääkärin diagnoosi oli pitkälle edennyt PRA eli progressiivinen retinan atrophia (etenevä verkkokalvon rappeuma). Se mitä olimme pitäneet tyhmyytenä, johtuikin silmistä. Sairaus eteni nopeasti ja sopeutuminen tilanteeseen oli molemminpuolista. Tavarat tuli pitää paikoillaan, että koira kykeni kulkemaan esteettä. Ulkona koira väisti puut ja puiset tolpat, mutta törmäsi metallisiin ellei ihminen ollut valppaana. Yllättävissä tilanteissa koira siirtyi puolustukselle, joten oli tärkeä huomioida vastaan tulevat ihmiset ja koirat. Uuteen perheenjäseneen koira sopeutui hyvin. Vauvan ollessa lattialla koira osasi varoa sitä. Ongelmia tuli lapsen lähtiessä liikkeelle. Ovikellon soidessa tuli muutama ’läheltä piti’ tilanne koiran rynnätessä ovelle. Ulkona koira aloitti vartioimisen ja puolusti itseään aikaisempaa herkemmin. Raskas päätös oli pakko tehdä. Eläinlääkärin vastaanottoa pelkäävä Haloo lopetettiin auton takakonttiin.
|
