Sylvi on iloinen ja tomera pieni dandie-neiti,
joka asuu Espoon Leppävaarassa ja on syntynyt Hauholla Alvettulan kylässä.
Sylvi on ylisosiaalinen ja huomionkipeä ja
tykkää kaikista koirista sekä ihmisistä todella paljon.
Koirapuistossa Sylvi yleensä käy tervehtimässä sisään tulleita
ihmisiä ennen kuin koiria, ja pusuja tämä tyttö jakelee aivan
kaikille, kunhan vaan ylettää naaman tasolle. Muita koiria Sylvi ei kauheasti arastele, ainoastaan
jos joku tuntematon isompi koira tulee vastaan, menee Sylvi
"maihin"; eli tekeytyy niin matalaksi ja pieneksi kuin
mahdollista ja etenee madellen. Sylvi siis onneksi
ymmärtää oman pienuutensa, joten hyvä että itsesuojeluvaisto on
kunnossa.
Sylissä olosta ja huomiosta Sylvi tykkää
erittäin paljon. Luoksetulo on onnistunut pienestä pennusta
lähtien erinomaisesti, sillä jos Sylviä kutsutaan luokse, se tarkoittaa
että joku tahtoo antaa Sylville huomiota ja se on Sylvin
mielestä aivan ihanaa! Sylvi ei myöskään ole turhan tarkka
siitä, mitä nimeä kutsuhuudossa käytetään, kaikki käy kunhan
joku huomioi!
Sylvi ei vaikuta perineen yhtään äitinsä
Iiriksen rauhallisesta ja mietiskelevästä luonteesta, vaan Sylvi
on oikea ikiliikkuja. Keskittymiskyky on yleensä noin kahden
sekunnin luokkaa, Sylvi saattaa esimerkiksi tuoda sinulle lelun
ja pyytää leikkiin, mutta jos et tartu todella nopeasti leluun,
on Sylvi parin sekunnin päästä jo touhuamassa muita juttuja.
Myös Sylvin ajatuslogiikka on välillä ihastuttavan
yksinkertainen. Jos tapahtuu jotain kivaa, kuten että
hoitotoimenpiteet loppuu tai emäntä herää tai Sylville puhutaan
iloisella äänellä, tarkoittaa se Sylvin pienessä päässä
automaattisesti sitä että sen täytyy hakea jokin lelu. Tällöin
Sylvi juoksee innoissaan lähimmän lelun luokse ja tuo sen
tohkeissaan häntää heiluttaen ihmiselle.
Temperamenttiakin Sylvistä löytyy, tälle
tomeralle tytölle ei nimittäin parane ryttyillä! Sylvi ärähtää
yleensä heti jos toinen koira yrittää alistaa, oli se toinen
koira minkä kokoinen tahansa. Ja jos Sylvi inahtaa muiden
koirien kanssa painiessa, ei se yleensä johdu siitä että Sylviä
sattuisi vaan siitä että joku on kehdannut kääntää Sylvin
selälleen! Sylvin mielestä selällään makaaminen
on pienestä pitäen ollut melko kamalaa ja suuren harjoittelun myötä Sylvi on
tottunut makaamaan mukisematta selällään emännän sylissä. Joskus
Sylvi saattaa nukkua selällään omassa pedissä tai sohvalla,
mutta ei koskaan keskellä lattiaa tai muussa "suojattomassa
paikassa". Sylvi ei siis koskaan heittäydy selälleen
rapsutettavaksi, kuten moni muu dandie tuntuu tekevän.
Sylvi ei tavallisesti pidä paljoa meteliä.
Leikkiessä saattaa kuulua ärinää ja murinaa ja jos toinen ei
ymmärrä leikkiä Sylvin kanssa, pitää Sylvin komentaa
haukkumalla. Jos Sylvin leikkikaveri on isompi tai nopeampi,
Sylvi kompensoi kokoaan tai nopeuttaan haukkumalla ja
murisemalla. Nukkuessa kuuluu yleensä tasainen korina, ja mitä
isommaksi Sylvi on kasvanut, sitä isompi kuorsaus Sylvistä
lähtee.
